Pellavaiset marjamuffinit

Aamupäivän ratoksi tein tänään pellavaisia marjamuffineita. En vain omaksi huvikseni, vaan J pyysi nätisti alkuviikosta, että jos niitä voisi saada vielä tällä viikolla. Tottahan toki! Kaupassa käynti oli ensin aiheellista, koska näihin muffineihin tulee sellaisia ainesosia joita ei normaalisti löydy minun kaapistani. Ohje on Juoksija- lehdestä (8/2012).

Pellavaiset marjamuffinit 

(n. 30 kpl)

4 kananmunaa

2 dl ruokokidesokeria

1,5 dl kylmäpuristettua 

2 dl rasvatonta, maustamatonta jugurttia

2 dl täysjyväspelttijauhoja

2dl ohrajauhoja

2 dl pellavarouhetta

3 tl leivinjauhetta

2 tl kanelia

2 tl kardemummaa

5 dl marjoja

Vaahtdota munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää kulhoon jugurtti ja öljy. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita ne taikinan joukkoon. Lisää lopuksi marjat. Jaa taikina pellillä oleviin muffinivuokiin. Paista uunissa 10 minuuttia 200 asteessa. 

Itse käytin marjoina mustikoita ja mustaherukoita. Marjoihin en lisännyt ylimääräistä sokeria. Pellavarouhetta ei kaupassa ollut, joten käytin pellavan siemeniä. Muffineista tuli oikein pehmeitä ja maukkaita. Pellavansiemienet eivät haittaa koostumusta. 

Sokerimassaruusu

Heippa!
Eilen tiistaina aloin tekemään sokerimassaruusuja harjoittelun vuoksi. Olen tehnyt niitä kerran aikaisemmin ja tulos oli ihan mukkava ensimmäiseksi kerraksi. Aloittaessani harjoittelua keräsin tarvikkeita pöydällä ja onnettomuudekseni huomasin, että eihän minulla ole ollenkaan liimaa. Sitä piti lähteä hakemaan. Eikä tietenka
ään missään juuri sillä hetkellä ollut elintarvikeliimaa, joten turvauduin salaa kaupan sokerikuorrutteeseen. Kääk! Palasin kotiin ja aloin hommiin. Samalla katselin Youtubesta The Great Cake Bake- ohjelmaa. Ei yhtään hullumman näköisiä hääkakkuja. Vaivasin ja lämmittelin sokerimassaa käsissäni ja  tomusokeroidulla alustalla. Painoin muoteilla kukkia ja muotoilin terälehdet muotoilutyökalulla. Liimasin sokerikuorrutteella terälehtiä päällekkäin sopivan näköisesti, aloitin toisen ruusun. Ensimmäinen sai alkaa kuivua, jotta siihen saataisiin vielä lisää kerroksia. Toista ruusua tehdessä homma alkoi taas sujua paremmin. Sen huomasi ulkonäössäkin. Ruusussa numero kaksi on kahdeksan terälehteä, ruusussa numero yksi ei ole tällä hetkellä yhtään terälehteä, ei edes keskustaa. Se on tuhottu. Ei aina kaikki ihan mene suunnitelmien mukaan. Ruusu nro 2 on edelleen kesken, mutta kyllä se jonain päivänä valmistuu. Näytän sitten kun se päivä tulee. Saatte toki nähdä jo nyt pienoisen aikaansaannokseni.

On kai se ihan nätti.

Foliopallot sisältävät sokerimassan. Anna Karenina taustalla oli hengessä mukana.

Ystävien tuparit

Hei hei!
Noin muutama viikko sitten kun kävin kaverini luona ensimmäistä kertaa heidän muuton jälkeen. Hän muutti vihdoin ja viimein poikaystävänsä kanssa yhteen. Saivat nyt sitten ihan oman lemmenpesän. Ihanaa! No, kuitenkin. En muista oliko se juuri tuolla samaisella kerralla kun hän pyysi minun apua tupariherkkujen valmistukseen. Ou jea! Tottakia suostuin, sai ainakin hyvän syyn leipoa. Suunnittelu ei lähtenyt ihan heti käyntiin, mutta hyvissä ajoin sen teimme. Päätimme leipoa täytekakun ja juustokakun sekä pasteijoita ja lohimussea palttoon napeille. Tuparit olivat nyt lauantaina, mutta leivonta aloitettiin jo perjantaina. Kävimme yhdessä kaupassa, jonka jälkeen kääreimme hihat ja rupesimme hommiin. Ajatus oli, että teemme perjantaina täytekakupohjan ja täytämme sen valmiiksi. Lainasimme hieman reseptajä Kinuskikissalta. Kakkupohja oli mehevä suklaakakkupohja ja täytteenä oli mansikkatäyte, mutta käytimme mansikoiden sijaan vadelmaa. Kakkupohjasta ei tullut kovin korkea, johtuiko se sitten tekoprosessista vai, mistä en tiiä. Ei se makua ainakaan haitannut. Pohjasta tuli oikein mehukas ja täyteläinen. Seuraavana aamuna noin kello 10 maissa aloimme valmistamaan muita herkkuja. Ensin teimme juustokakun, jotta se varmasti hyytyy. Kakku oli Minttu-Unelma. Tosin, teimme pienen muutoksen. Emme käyttäneet kakun minttukerrokseen ollenkaan piparminttuaromia vaan vanilijasokeria. Näinkin siitä tuli aivan mahtavan makuinen. Sillä välin kun ensimmäinen juustokakunkerros hyytyi, teimme pasteijoille täytteen. Täytteen resepti on valitettavasti salainen, ainakin toistaiseksi. :D Tämän jälkeen minun piti lähteä hetkeksi töihin, joten ystäväiseni täytti ja paistoi pasteijat ja valmisti lohimoussen. Paahtoleivän sijaan käytimme palttoon nappeja. 
Kun saavuin takaisin täysin laittautuneena, jäljellä oli enää vain kakkujen kuorrutus. Teimme täytekaulle suklaakuorrutteen ja sen jähmetettyä pursotin mansikkakermalla reunoille koristeet. Juustokakun päälle laitoimme puolikkaita minttu-dominoita ja pieniä suklaalastuja.

Myöhemmin tällä viikolla maistellaan vielä pellavaisia marjamuffineita.

PS. Vahingossa taas ostin uuden leivontakirjan. Tällä kertaa se kertoo vain kakuista. 

Häkellys.

Nyt olen kyllä totaalisen häkeltynyt. Pohdin, nyt kun itsellänikin on blogi, mikä sekin itsessään on vielä epätodentuntuista, että minun täytyy tutustua tähän bloggauksen maailmaan. Ihan vaikka vain siksi, että ymmärtäisin taas hieman paremmin kaikkea ja varsinkin tätä internetin maailmaa. Nimittäin nyt kun ajattelen, niin olen ollut tähän asti melko rajoittunut netin käyttäjä. 

No kuitenkin. Äsken kun aloin sitten tutkia, tajusin, että olen jäänyt paljosta paitsi. Juuri tällä hetkellä sen vasta täysin  kykenen ymmärtämään, että kuinka kauhean paljon  blogeja ja kirjoittajia ja kaikkea onkaan. Todella naiivia minulta. Selaillessani blogeja häkellyin myös siitä, että kuinka hienoja ulkoasuja blogeilla voikaan olla. Sitä en vielä vain tiedä, että miten ikinä on mahdollista rakentaa niin hienot sivut. Toivottavasti opin. Ja onnekseni luulen, etteivät ne superhienot blogit olleet alussa ihan tuon näköisiä. Toivon. 

Ajattelin jo näin heti ensimmäisellä viikolla uudistaa, näiden kaikkien ajatusteni ja näkemäni perusteella, omaa blogiani. Väri muuttui täysin, tuntuu  nyt hieman enemmän itseltäni, vaikka sainkin esimmäisestä taustavärivalinnasta positiivisen kommentin. Ennen en millään tykännyt tuosta vaaleanpunaisesta/pinkistä, mutta se salaa hiipii värisijoituksissa ylöspäin. Onhan se kuitenkin -punainen. Ulkoasu tai mikä järjestys se nyt onkaan, niin sai myös hieman uutta tuulahdusta. Kaikennäköistä. Paljon vielä varmasti muutan, vaihdan  ja "kehitän". Koittakaa kestää. Minäkin yritän. Antakaa kommenttia kaikesta, kiitos.

Täytyy tähän loppuun myöntää, että olen jo aivan koukussa blogaamiseen. Pitää muuttaa nimimerkki pian Lätinätädiksi, hahaa!

Leivontakirjat

Moikkelismoi!
Herranen aika kun tuli kuuma ja superhiki kun olin vetämässä hetki sitten vesijumppaa... Ei ennen ole sellaista vauhtia hikitipat tippuneet leuasta! No, mutta asiaan, eli leivontaan.

Kaikilla (tai ainakin haluan ainakin ajatella, että kaikilla) on varmaan joskus sellainen olo, että jos nyt menen tuohon kauppaan, niin ihan vahingossakin ostan jotain. Sitten hetken yrittää vältellä sitä tiettyä mielenkiinnoon tyyssijaa ja kiertelee kaikkialla muualla kaupungilla. Kierroksen päätteeksi sitten kuitenkin huomaa, että hitsi, miten minä tähän liikkeeseen ajauduin, kun ei minun edes pitänyt astua tänne sisälle. No täytyyhän nyt erehdys käyttää hyväkseen ja kierrellä vähän ympärilleen ja katsella. Noloahan se olisi, jos vain kääntyisi ovella ja menisi heti pois. Minulle käy näin yleensä kirjakauppojen kanssa. Ajatella! Mitäköhän minä sieltä ostaisin? No oikeastaan mitä vaan! :D Lähi aikoina olen huomannut kuitenkin, että enenevissä määrin raahaan kotiin lisää ja lisää leivontakirjoja tasaisen tappavaan tahtiin. Eihän niitä nyt vielä kymmeniä ole, mutta ehkä jonain päivänä. Toivottavasti. Viimeisin ostoni oli ihan ohi mennessä Forssan ABC:n Kirjapörssistä Kodin suuri leivontakirja ja Whoopie- leivokset - kirja. Sen on hyvä kauppa, aina löytyy hyviä tarjouksia. Suosittelen. Yleisesti kirjoja vain ei voi vastustaa, vai mitä "pöllöystäväiseni"!?

Tämän johdattelun saattelemana ajattelin esitellä teille omat leivontakirjani, joita suurimmaksi osaksi käytän apunani suunnittelussa ja ihan itse leivonnassakin. Etsin toki myös netistä, mutta jotenkin pidän vanhoista kunnon kirjoista enemmän. Laskin, jopa oikein, että tällä hetkellä minulta löytyy vaivaiset kuusi aiheeseen liittyvää kirjaa. Yksi näistä kirjoista on Kotiruoka- kirja, joka varmasti monelta löytyy omaltakin hyllyltä. Se toki pitää sisällään kaiken ruoanlaiton, mutta siellä on myös aivan mahtavia perinteisiä leivontaohjeita läjäpäin.  Sitten löytyy jäätelökirja, suklaakirja, kuppikakkukirja ja muut jo edellä mainitut. Kuvat kertovat...

Vasemmalta alkaen: Suklaa - 365 vastustamatonta makuelämystä (ullmann-publising), Kodin suuri leivontakirja - herkkuja arkeen ja juhlaan (Valitut Palat), Whoopie-leivokset (Gummerus)

Vasemmalta alkaen: Jäätelö - täydellinen nautinto (Parragon Books), Kotiruoka (Otava), Kuppukakut -  kuppikakku päivässä pitää onnellisena  (Gummerus)

Iloinen perhepotretti.

Hahaa! Tajusin vasta.. Täytyy käydä penkomassa (nätisti) äidin ja muiden sukulaisten leivontakirjat ja ehkä joidenkin muidenkin tätien ja kumminkaimojen. Nauttikaa kirjoistanne ja tulevista kirjoistanne!